Oulun HuiputEtusivu | Tapahtumat | Liittyminen | Yhteystiedot| Curlaajat
Terwamaraton 2005 | Polar Night Halfmarathon 2006 | Tervahiihto 2006 | Terwamaraton 2006 | Firenze 2007 | Muut


Firenze 2007 – Hanna-Kaisa ja Tanja Maraton-matkalla

Näkymiä matkan varrelta: Arno-joki

Matkakertomus

Markin ohjelman mukaisesti olimme Hanna-Kaisan kanssa harjoitelleet syksyn ajan maratonia varten. Emme onnistuneet varaamaan samoja lentoja, vaan lähdin matkaan päivää ennen Hanna-Kaisaa. Hotellin respassa selitin, että ystäväni tulisi seuraavana päivänä. Jostain syystä virkailija halusi saada Hanna-Kaisan tiedot jo minun sisäänkirjautumiseni yhteydessä, ja niinpä kirjoitin nämä tiedot paperille.

Nukahdin sikeään uneen jo alkuillasta. Yöllä soi puhelin. Vieraalla korostuksella naisääni kysyi: ”I need to know how many people are there?” Siis häh?!? Kas kun ei samalla tarkastanut, että ”Onko tyyny hyvin?”

Seuraavana päivänä kävin ilmoittamassa meidät maratonille. Illemmalla saapui Hanna-Kaisa. Kävimme yhdessä syömässä ja tutkailimme maratonreittiä kartalta.

Maratonaamuna söimme kevyen aamiaisen. Hotellissamme oli paljon amerikkalaisia maratonmatkaajia, jotka olivat tulleet Firenzeen USA:ssa toimivan AIDS-marathon programin kautta. Sulauduimme hyvin tähän joukkoon, ja siirryimme lähtöpaikalle heidän mukanaan.

Profiililtaan maratonreitti oli hyvin tasainen. Matka kulki piazzalta piazzalle, tai oikeammin huoltopisteeltä huoltopisteelle :-) Vielä 20 km:n kohdalla juoksu kulki kevyesti, mutta sen pituisia lenkkejä olimmekin tehneet jo useampia. Paikalliset kannustivat huutamalla ”Forza, forza!” Mietitimme juoksun aikana, että se tarkoittaa varmaan ”Nopeampaa!”, mikä ei kannustushuutona mieltä ylentänyt. Jälkikäteen sanakirjasta tarkastimme asian: Forza = Hop, Hop. Järjestelyt onnistuivat hyvin: juomaa oli kaikilla huoltopisteillä. Yhdeltä huoltopisteeltä suolaiset syötävät olivat päässeet loppumaan, mutta se ei matkan tekoa haitannut, saati hidastanut. Vaikka ennen matkaa olin nauranut nettisivuilla mainituille ”kakunpaloille”, niin yllättäen nekin alkoivat matkan edetessä maistua.

Suihkun jälkeen levähdimme hetken hotellihuoneessa. Olimme kuulleet, että maratonin jälkeinen tila vastaisi lievän sydäninfarktin jälkeistä tilaa. Oli pakko todeta, että ”Tältä se siis tuntuisi, sydäninfarktin jälkeinen tila.” Olo oli onnellinen, mutta energiavajeen takia hieman hutera.

Hanna-Kaisa lähti seuraavana aamuna lennolle, ilman aamupalaa. Oma lentoni olisi pitänyt lähteä myöhemmin päivällä. Matkani pidentyi vielä päivällä, sillä Firenzeen laskeutui sankka sumu, jonka vuoksi kaikki lennot peruttiin. Muutaman muun suomalaisen kanssa päätimme ottaa taksin Milanoon, jossa yövyimme, ja josta saimme lennot seuraavaksi aamuksi. Reilun vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuin kotiin, väsyneenä, mutta onnellisena.

Seuraavaa maratonia odotellen :-)

Tanja




Huiput starttaamassa



Huiput maalissa



Maratonin jälkeen
 

 

 

Last update 24.2.2008


(C) OULUN HUIPUT RY